Tämän kesän yksi puhutuimpia aiheita kilpailevien klubipelaajien keskuudessa on ollut tasoitusten muotoutuminen EGA:n (European Golf Association) laatimien uudistettujen kriteerien mukaisesti. Aiemminkin on ollut Suomen Golfliiton alaisten seurojen velvollisuutena noudattaa EGA:n sääntöjä ja ennen kaikkea niitä, mitä tasoitusjärjestelmästä on säädetty. Nyt on kuitenkin taidettu mennä metsään…

Tälle kaudelle saimme siis riemuksemme uuden tasoituksia säätelevän kirjainyhdistelmän nimeltä CBA eli Computed Buffer Adjustment. Tämä tilastomatemaattinen neronleimaus on laadittu korvaamaan entistä CSA-laskentaa (Competition Stableford Adjustment). Molempien kuningasideana on korjata kilpailun tulostason mukaisesti tasoitusmuutoksia, jos ne poikkeavat oleellisesti siitä, mitä ”normaaliolosuhteissa” pelaajilta tulisi odottaa.

Vanha totuus lienee kuitenkin jo se, että ”valheet, emävalheet ja tilastot”. Eli ei kai oikeasti ainakaan kenenkään oma pelisuoritus voi olla siitä kiinni, miten muut suhteessa pelaavat? Vaikka tietysti, niinhän oikeissakin kilpailuissa homma menee, eli suorituksesi on suhteessa muihin, pelattiin sitten scratchinä tai tasoituksella. Mutta se että tasoituksesi säätyy sen päivän muiden pelaamisen mukaan, ei oikein tunnu loogiselta.

CBA:n käyttö eri klubien viikkokisoista aina avoimiin kisoihin on aiheuttanut aika mittavan määrän ongelmia pelaajille enää pysyä millään kärryillä, mikä kunkin oma tasoitus on. Pelituloksesta kun ei omaa tasoitusmuutosta enää voi suoraan laskea, tietämättä tuota CBA:ta jonka kone laskee kisan päätteeksi. Onhan se kieltämättä ollut monelle yllätys, että onkin saanut 3 tai 4 lyöntiä anteeksi tai hyvää siitä, että pelikaverit ovat sattuneet vaan pelaamaan niin paljon omaa tasoaan huonommin. Ei tunnu loogiselta.

Näin toimarin näkövinkkelistä toivoisin, että koko CBA:ta ei tulisi käyttää kuin Golfliiton virallisissa kilpailuissa tai kun olosuhteet ovat niin poikkeuksellisen huonot, että esimerkiksi oman 36 pisteen suoritus oikeasti on syytä palkita tasoituksen pudottamisella. Niihin olosuhteisiin kai koko systeemikin on luotu, ei kirkkaan aurinkoisen ja tyynen kelin kisoihin, joita yllätykseksi on ollut jopa Suomessa tänä kesänä.

Kokonaan toinen juttu on se, kuinka moni Suomessa pelaa ”oikealla tasoituksellaan”. Löytyy kilpapelaajia, jotka pimittävät tasoitustaan ja yrittävät pitää sitä turhan matalana pelitaitoihinsa nähden päästäkseen kovempiin kisoihin. Siitä kertonee osin myös usein kisoissa olevat vaatimattomat tulostasot vaikka lähtölista on pelkkää ykkösryhmää. Kääntöpuolena ovat ne onneksi kai ani harvat mahdollisimman korkeaa tasoitusta varjelevat hcp-kilpailujen palkintovarkaat, joita tässä valtakunnassa jää kiinni enää ani harvoin.

Suomessa on huudeltu myös USGA:n mukaiseen järjestelmään siirtymisen perään. Itse muistan USA:ssa asuneena, että silloin oli tasoitus aika hyvin kohdallaan, kun joka rundin laittoi koneelle ja sieltä sitten tietyllä keskiarvolla laskettiin se oma taso. Jokaisella järjestelmällä on tietty heikkoutensa eikä se USGA-tasoitus ole sen kummemmin parempi tai huonompi, jos kortteja jätetään silloin tällöin.

Jokaisen golffarin tulisi ehkä kuitenkin katsoa itseään peiliin ja kysyä, onko tasoitukseni kohdillaan? Sen saamiseen oikealla tasolle on yksi erittäin helppo keino: jätä tuloskortti jokaiselta kierrokselta, jonka pelaat sääntöjen mukaan. Mutta jos golf on kuitenkin sinulle vain liikuntaa, etkä ota sitä kilpailemisen kannalta etkä tunne sääntöjä (suosittelen muuten sääntökirjaan tutustumista kaikille), älä sitten jaksa nipottaa säännöistä muidenkaan kohdalla. Pelaa siis nauttiaksesi ja ihan itsesi voittamiseksi, koska toisten voittaminen väärällä tasoituksella ei ajane kenenkään etua…

Niin, ja kai se niinkin on että oikea golfosaaminen lasketaan ilman tasoituksia.

Suomen suvi on lyhyt, eli nautitaan kaikki golfista – tasoituksilla tai ilman!