TV:n viime lauantai-illan pääuutislähetys oli, ilmeisesti uutispulasta johtuen, ottanut pääaiheekseen lahjonnan ja korruption ns. yksityisellä sektorilla, joka on toistaiseksi jätetty rauhaan kun tutkivat journalistit ovat keskittäneet kaiken tarmonsa virkamiesten jahtaamiseen. Itse aihe ei minua suuremmin kiinnostanut, mutta hermostuin pikavauhtia kun koko useita minuutteja kestävän jutun taustakuvituksena oli pelkästään golfin peluuta. Miksi meille käy aina näin? Aina kun golfia pystyy esittelemään epäedullisessa valossa, eivät lajista mitään ymmärtämättömät toimittajat epäröi käyttää tilaisuutta hyväkseen. Lajin kurja imago näyttää tässä maassa olevan edelleen sellainen tosiasia johon eivät minkäänlaiset positiiviset tietoiskut näytä ollenkaan purevan.

Ei se ole golfin vika, että niin monet yritysjohtajat ovat siihen hurahtaneet. Eikä sekään, että he ovat havainneet sen mitä mainioimmaksi tavaksi tutustua kunnolla asiakkaisiinsa ja kollegoihinsa.  Mitään pahaa ei voi nähdä siinäkään, että takavuosien pitkät lounaat ovat vaihtuneet selvästi terveellisempiin golfkierroksiin.

Seuraavana päivänä oloani helpotti suunnattomasti Hesarissa ollut Ari Pusan laatima kokosivun juttu aivan tavallisesta golfpariskunnasta joka oli, valoisan kesäpäivän innoittamana, kiertänyt Vammalan kahdella kentällä neljä kierrosta eli 72 reikää saman päivän aikana. Eihän tämä tietenkään ”Näppis” Leinosen saavutuksille pärjää, mutta on ollut kyseiselle avioparille sellainen kokemus jota on pimeinä talvi-iltoina mukava muistella. 

On hyvä, että ilkeän ja pahansuopaisen kirjoittelun vastapainoksi saamme lukea jotain niistä ihmisistä jotka muodostavat lajimme perustan. Heidän runsaslukuinen olemassaolonsa varmistaa kenttien pystyssä pysymisen, lajin kasvun ja kaikkien siitä elantonsa saavien – ammattilaiset mukaan lukien – palkat ja toimeentulon.