Vuoden viimeiset
Lyhyen Thaimaan vierailun jälkeen olen päätynyt todella kauaksi kotoa eli Australiaan, jonka golftarjontaan olen jo ennättänyt tutustua viiden kentän verran. Tuskin olen vielä käynyt kaikkein tiukkapipoisimmissa paikoissa, mutta ensimmäisten kenttien kokemukset antavat täkäläisestä golfista rennon leppoisan kuvan. Kaikilla kentiltä löytyy kyllä kookkaat ”etikettitaulut” tuttuine teksteineen, mutta jo nyt on vastaan tepastellut pelaajia paljain jaloin ja vähän kauempana klubilta, myös ilman paitaa.
Siihen Suomessakin esitettyyn väitteeseen, että täällä vedettäisiin kärryjä viheriöiden yli, en ole saanut vielä yhtään näyttöä.
Muuhun maailmaan verrattuna ainakin täällä Sydneyn seudulla näyttäisi olevan suhteellisen paljon pieniä kenttiä, enkä suinkaan tarkoita mitään par-kolmosia vaan muuten vaan lyhyitä 18-reikäisiä, keskellä tiuhaan rakennettuja asuntoalueita. Monet ovat olleet paikallaan lähes sata vuotta, eikä niitä näytä uhkaavan niin poliitikot, grunderit kuin kateelliset naapuritkaan. Yksi tuttu vihollinen niille löytyy, kuten itse asiassa maailman kaikille vanhoille ja pieniksi jääneille kentille. Se on tietenkin tuo kaikkivoipa välineteollisuus joka on tuonut meille niin pitkälle lentäviä palloja kuin isokokoisia draivereita. Yksikin vakavampi onnettomuus saa populistisimmat poliitikot heti liikkeelle ja niin alkaa vanhan kentän olemassaolo olla todella vaakalaudalla.
Matkani jatkuu täällä vielä muutaman viikon ja lisää tarinoita tulee heti alkuvuodesta. Toivotan tässä samalla kaikille blogini ystäville erittäin Hyvää Uutta Vuotta, joka täällä kaukana alkaa muuten 9 tuntia etuajassa.