Amerikan Golfliiton USGA:n presidentti Jim Hyler on kiinnittänyt huolestuneena huomionsa siihen tosiseikkaan, että maailman makean veden varastot ovat kovaa vauhtia hupenemassa. Golfarien on syytä olla asiasta huolissaan, sillä ensimmäiset säästötoimenpiteet koskevat vuorenvarmasti sellaisia ”turhakkeita” kuin golfkentät. Suurelle vedentarpeellemme tulee tuskin koskaan löytymään minkäänlaista ymmärrystä, sen verran kurjaksi on lajin imago mennyt.
Golfarit eivät ole kuitenkaan täysin toimettomina jääneet odottamaan mitä tapahtuu vaan käynnistäneet sarjan erilaisia toimenpiteitä, lähitulevaisuudessa mahdollisesti häämöttävän katastrofin torjuntaan. Asialla ovat olleet esim. heinälaatujen kehittäjät ja juuri nyt tutkitaan sellaisia lajikkeita jotka sietävät hyvin sekä kuivuutta, että kuumuutta ja vaativat vain niukalti kastelua. Tutkimuksen kohteena ovat myös skottilinksien kohtuullisesti suolaista merivettä sietävät heinät, sekä niiden soveltuvuutta sisämaan kentille.
Vedensaannin dramaattinen väheneminen voisi lopulta merkitä myös sitä, että kenttiä joudutaan suunnittelemaan ja korjaamaan toisentyyppiselle pelityylille sopivaksi. Saariviheriöille ei nimittäin olisi enää kiva lähestyä jos ne ovat kastelun puutteessa kivikovia.
Vedensaannin vaikeutuminen ei tietenkään lopettaisi golfia, mutta se voisi vielä lajin takaisin alkujuurilleen, jolloin kenttien kastelua ei harrastettu ja palloa siirrettiin paikasta toiseen lähempänä maanpintaa. Silloinhan nyttemmin melkein unohtunut lyönti nimeltä chip & run oli tärkeässä roolissa.
Useimmat muistanevat vielä vuoden 2006 British Open’in joka pelattiin Hoylaken kentällä Liverpoolissa. Kilpailijoiden ja monien lajia seuraavien hämmästys oli suuri kun kentän kaikki väylät olivat ruskeiksi paahtuneita. ”Tänä kesänä ei ole paljon sadellut” oli järjestäjien vastaus uteluihin. Kilpailujen aikana tämä ”epäkohta” osoittautui pelkästään kosmeettiseksi haitaksi, sillä ei se pelaamista häirinnyt ja lyhytlyöntisemmät pääsivät kerrankin nauttimaan pitkistä rulleista.

Hyvä asia tässä kaikessa on kuitenkin se, ettei vesipula varmastikaan tule koskemaan Suomea – ei ainakaan lähitulevaisuudessa. Me voimme siis edelleenkin lennättää pallomme tikan lailla lipun juureen ja luottaa, että se siihen ”tarttuu”