Tällaisena aivan liian kylmänä pakkasaamuna ei talviteloillaan olevalle golfarille sovi mikään niin hyvin kuin katsella kotisohvallaan kevyttä golfviihdettä. Tämän viikonvaihteen kilpailulla oli sitä paitsi myös komealta korskahtava nimi, The Royal Trophy. Siinähän kahdella britillä ja yhdellä espanjalaisella ”vahvistettu” Scandinavian joukkue meni ja voitti ainakin kolmea miljardia ihmistä edustavan ja kotikentällään (Thaimaassa) pelaavan Aasian joukkueen
Joukkueiden kasaaminen tällaisiin puolivillaisiin ja varsinaisen pelikauden ulkopuolella pelattaviin tapahtumiin on varmasti haasteellista. Suuria ja rikkaita maailmantähtiä ei tahdo saada millään liikkeelle ja rankinlistoja pitää kahlata pitkälle alaspäin ennen kuin saadaan kahdeksan vapaaehtoista reissuun. Voisin hyvin kuvitella, että joukkuetta koonnut henkilö on varmaankin lopulta painottanut, että kysymyksessä on oikeastaan vain mukava viiden tähden lomareissu jonka aikana saa pelata päivittäin vähän golfia, ”sillä sitähän te muutenkin tekisitte.”
The Royal Trophyn erinomainen puoli oli se, että saimme nähdä kaiken ”livenä”, seikka mille pinttynyt golfnörtti antaa aina suuren arvon. Keskinkertainenkin golf on suorassa lähetyksessä paljon mielenkiintoisempaa kuin jotkut masentavat tunnin koosteet jostain suuremmasta tapahtumasta. ”Livenä” kaikki chipit eivät menekään sisään ja joskus pääsemme ”riemastuttavasti” todistamaan jopa missattua metrin puttia.
Tämän ottelun rento meininki mahdollisti myös lukuisia näyttäviä suorituksia kun kenenkään ei juuri tarvinnut mailaa liikaa puristaa. Ehkä tässä suhteessa poikkeuksen muodostivat Thaimaan omat pelaajat joilta, asioista yleensä huonosti perillä oleva kotiyleisö, vaatii aina liikoja.

Mielenkiintoinen tapaus oli tietenkin Euroopan joukkueen pelaava kapteeni Colin Montgomerie, joka joutui hyppäämään itse mukaan jonkin viime hetken poisjäännin takia. Eikä viittä kymppiä lähentelevä Monty mitenkään kalvennut tässä joukossa. Hän voitti yhden pelin ja tasasi pitkällä viimeisen viheriön putillaan oman henkilökohtaisen ottelunsa. Kaikissa pelaamissaan kahdeksassa Ryder Cup’issa hän ei ole muuten koskaan hävinnyt single-otteluaan. Tämä kapteenius merkitsi Montylle pientä esiharjoittelua ensi syksyn suurtapahtumaa, Ryder Cup’ ia silmällä pitäen. Siihen matsiin ei varmastikaan tule kieltäytymisiä joten siellä Monty saa tyytyä pelkkään kapteenin rooliin. Hänen valintansa kapteeniksi, lokakuun alussa Walesissa pelattavaan suureen otteluun, ei ole ollut hänen vanhojen kilpakumppaniensa mieleen. Viittaan tietenkin siihen parin vuoden takaiseen, Indonesiassa tapahtuneeseen typerään pikku vilppiin, jonka ansiosta hän sai vähän turhaan huijarin leiman otsaansa. Ja kuten niin hyvin tiedämme, se ei lähde pois pesemällä. Viimeksi viime kesänä kaksinkertainen major-voittaja Sandy Lyle otti asian esille British Open’in yhteydessä. Sandyn ulostulo johtui tietenkin siitä, että hänet taas kerran syrjäytettiin kapteenin hommasta.
Colin Montgomerie on kaikilla muilla mittareilla hyvinkin edustava kapteeni. Hän on yksi niistä harvoista nykyammattilaisista joka suoritti niin koulunsa kuin korkeakouluopintonsa loppuun ennen ammattilaiseksi ryhtymistään. Tämä tulee esiin mm. kaikissa haastatteluissa joissa hän ei, monien muiden pelimiesten tavoin, toistele vanhoja fraaseja vaan antaa joka kerta raikkaan ja älykkään analyysin pelin tapahtumista.
Vanhojen kaiveleminen ei tänä tärkeänä vuonna taida oikein sopia, vaan Montylle on annettava täysi tuki kun Euroopan joukkue yrittää lokakuun alkupäivinä saada, kaksi vuotta ison veden takana ”lainassa” olleen pokaalin taas lähemmäksi ottelun isän, Samuel Ryderin synnyinseutuja.