Viime viikkoina paljon golfia televisiosta seuranneena en ole lakannut ihmettelemästä miksi näillä uudehkoilla kentillä pitää olla niin paljon vesiesteitä? Eilinen Vilamouran Victoria, parin viikon takainen Walesin Celtic Manor ja heinäkuun lopulla nähty Ruotsin Bro Hof ovat tämäntyyppisen kenttäsuunnittelun uusimpia ”helmiä.” Niillä kaikillahan palloa joutuu melkein kaiken aikaa lyömään kannakselta kannakselle ja saaresta toiseen. Pienikin virhe ja ….uutta palloa peliin, niin kuin Ilosen Mikollekin kävi eilen ja vielä aivan kalkkiviivoilla.
Television ääressä tällaista golfia voi jonkun mielestä olla kivakin katsella, mutta entä sitten jos joutuu itse tuleen? Vitsit ovat varmaan vähissä viimeistään silloin kun joutuu kaivamaan kymmenettä uutta palloa laukustaan.
Jotkut ovat varmasti sitä mieltä, että lukuisat vesiesteet tekevät golfkierroksesta paljon esteettisemmän elämyksen. Minulle riittää kuitenkin varsin hyvin se, että tämänlaatuiset elämykset ovat jossain taustalla ja poissa pelistä kuten merenrantojen linkseillä. Karelia Golfin Kontioniemen kentälläkin se komea ja mäntyjen välistä kimalteleva Höytiäinen näkyy hyvin, mutta on ihan sopivan matkan päässä.
Vesiesteisiin menee myös paljon rahaa, niiden rakentaminen on kallista ja varsinkin ylläpito. Harva se vuosi niitä täytyy ruopata ja esteiden reunat rehevöityvät helposti peliä hidastavia sääntötulkintoja aiheuttaen.

Ymmärrän, että vesiesteitä pitää joskus kaivaa kentän vesivarastoiksi kastelua silmälläpitäen ja hyväksyn vesiesteet myös siellä missä vettä on ollut paikalla jo ennen kentän tuloa. Esimerkiksi Tornion kentän lukuisat vesiesteet eivät minua haittaa siksi, että kenttä on perustettu Tornionjoen suistoon. Floridassakin, jossa koko valtio on suurelta osin yhtä suurta suoaluetta, vesiesteet kuuluvat luontaisesti asiaan. Lampien keinotekoinen ja isojen työkoneiden mahdollistama ylenmääräinen perustaminen on se asia, joka tässä ehkä eniten pännii.